Kotiin tultuani ja jotain syötyäni lähdin tallille. Vaihdoin karsinoihin purut ja sitten otin hepat sisään. Harjailin Aapen ja nyt on karvanvaihto päässyt oikeen kunnolla vauhtiin!
Nostin satulan Aapen selkään yli kahteen viikkoon! Kiristelin vyön hiljalleen ja laitoin suitset. Tuntui tosiaan siltä, että oli ikuisuus siitä, kun viimeksi olin ratsastanut kunnolla tai edes istunut satulassa!
Lähdettiin taivaltamaan tietä pitkin ja Aape oli niin ihanan reipas käynnissä. Olisikin aina menossa noin reippahasti pois kotoakin päin!
Isommalle tielle päästyämme siirryttiin raviin. Tahti oli todella rennonrempseä ja sopivan reipas. Aape kuunteli kaikki avut oikein tarkkaan. Päästiin metsätielle ja vielä pätkä ravailtiin.
Aape höristeli oikein tyytyväisen oloisesti. Kun pääsimme metsätiellä kunnon suoralle, Aape oli ihan intoa piukassa. Ravattiin kuitenkin siihen saakka, että meillä oli taas todella tasainen ja hyvä tahti. Nostettiin laukka ja tuli kyllä ihan näppärä nosto. Laukka oli tosi mukavasti eteenpäinpyrkivää, vaikka vähän nelitahtista. Ja oikeasti painosanalla vähän. Olin kyllä todella tyytyväinen, kun nyt melkein kahteen ja puoleen viikkoon ei olla tosiaan laukattu lähes ollenkaan.
Otettiin yhdet välikäynnit. Aape käveli ihan nätisti, mutta se ikään kuin kyseli lupaa jo lähtöön pienillä rykäisyillä. Hetken päästä nostettiin taas laukka. Laukattiin kääntöympyrä ja siinä vähän huomasi, että oli Aapelle hiukan hankala, mutta pieni kannustus niin hyvin pysyi laukka yllä ja hienosti se loppujen lopuksi meni.
Vedettiin yksi pätkä ihan täysillä ja vaikka olen jo ainakin kolme kertaa sanonut, että koskaan ei olla menty näin lujaa, sanon taas! Nyt kyllä rikottiin rajoja! Aape painatti menemään oikein koko rahalla! Se painoi päätään alas ja otti todenteolla jalat alleen! Jopa kevyessä istunnassa oli hiukan vaikea aluksi istua. Ihan mahtavaa!
Sitten tasattiinkin ja ravattiin jonkin aikaa. Kun oltiin päästy laukanmakuun, sai tehdä ihan koko kropalla töitä ravissa, että Aape pysyi nahoissaan. Hyvin se herra silti kuunteli, oli vain vähän innoissaan. Käveltiin välissä ja sitten otettiin vielä pari rauhallisempaa laukkapätkää.
Otettiin metsätiellä ihan täyspysähdyskin, jotta Aape malttoi vähän rauhoittaa. Lopussa ravissakaan Aape ei enää oikeastaan hätäillyt, ainakaan kovin paljoa. Käveltiin pitkin ohjin kotiin.
Kun nyt oli sen yli kaksi viikkoa ratsastamatta kunnolla, niin kyllä taas tajusi miksi jaksaa joka päivä noiden nelijalkaisten eteen raataa. Ei se ratsastus pelkästään, vaan kokonaisuus. Se yhteistyö, ratsastuksen jälkeiset hetket, pelkä noiden elukoiden kanssa yhdessä olo, mutta kyllähän se ratsastus ihan yksi ainakin parhaista jutuista on! Ei sitä tajunnut edes oikein "kaivata" tuona aikana, mutta nyt sen tajusi, miten "siistiä" se on, ja miksi olen juuri valinnut tämän harrastuksen, enkä esim. jääkiekkoa, jota olen joskus harmitellut (joo kyllä, luit oikein :D).
Lisäksi nyt on niin mahtavaa, kun tultiin maastosta vasta puoli seitsemän maissa ja silti näki vielä todella hyvin eteensä ja oli valoisaa! Laalalaaa! :)
Häärin tallilla muuten vaan normaalia pidempään. Aape oli ihan höpö päällä. Niin lutunen karvakamuni! Sitten harjailin Leoa, kun tuota karvaa tosiaan lähtee enemmän kuin on tarpeen.
Ainut miinus tässä päivässä on se, että polvi kyllä heti huomautti olemassa olostaan ratsastuksen jälkeen (taas), mutta ei se mitään. c(:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti