keskiviikko 26. helmikuuta 2014

alkuloman kuulumisia

 Elikkäs, täälläpäin vietellään nyt hiihtolomaa! En ole oikeastaan ollenkaan oleskellut koneella, joten ei ole tännekkään tullut kirjoiteltua.
 Lauantaina lähdettiin ilman satulaa ratsastelemaan. Aloitettiin kävellen kentänpohjan sulaneella osalla, mutta muutaman kierroksen jälkeen todettiin tila liian pieneksi.
 Meillä oli Leo mukana vapaana ja lähdimme varovasti ojaa viistäen jäisen tien lumista reunaa alapellolle. Heheh, jos joku ymmärsi tuon äskeisen kuvauksen, ansaitsee kymmenen pistettä ja papukaijamerkin! Päästiin yhä kaikki raajat paikallaan alapellolle.
 Mentiin uralle ja Leo juoksenteli elämänsä onnessaan. Aapelle tuli luonnostaan heti pieni kilpailuvietti, mutta se kuunteli kaikki pyynnöt ihan hyvin.
 Käynnissä ja ravissa tehtiin voltteja. Aapella oli aika lennokas ja suht vauhdikaskin askellus ravissa, mutta hyvin herra meni! Ei pystytty välttämään kiusausta ottaa yksi laukkapätkä Leon kanssa kilpaa. Poni luovutti puolessa välissä ja Aape laukkasi ihan mukavasti!
 Sunnuntaina jääkausi jatkui edelleen ja kävelytin vain Aape.
 Maanantaina sitten mentiinkin taas pellolle, ilman satulaa jälleen, ja tällä kertaa ilman ponia. Mentiin varovasti uraa pitkin ja tehtiin paljon voltteja käynnissä ja ravissa. Aape oli oikeastaan todella hyvän tuntuinen jälleen. Ollaan nyt löydetty hyvä tuntuma ja Aape on paljon kevyempi kädelle.
 Otettiin muutama laukannosto ja nostot ja laukka olivat ihan hyviä. Kovin pitkiä pätkiä ei laukattu, koska pohja ei ole mikään paras ja Aapen kengät ja kaviot ovat nyt aika huonossa kunnossa.. Kengittäjälle kun tuli yksi ennalta arvaamaton tilanne, jolle ei voi mitään, ja muillakin kengittäjillä kengitys venyisi ainakin parilla viikolla.
 Otettiin yksi laukkapätkä pellon mitalla. Aape on nyt todella energinen, hyvä jotta nahoissaan pysyy. Nyt kun Aape on parantunut virtaa taas piisaisi. Voi kun nyt ne kengät saisi!
 Eilenkin, eli tiistaina vain taluttelin Aape kentänpohjalla puolisen tuntia.

perjantai 21. helmikuuta 2014

still alive

 Sunnuntai aamuna kun vein hepat pihalle, kaikki oli kunnossa. Pari kolme tuntia siitä eteenpäin ja olin lähdössä maastoilemaan. Minun piti ensin siivoilla karsinat. Katsahdin aitaukseen ja Aape oleskeli laitumella ja katseli ponia, joka yllätysyllätys oli aidan väärällä puolen. Käväisin tallissa tekemässä jotain epämääräistä ja menin hakemaan pihalta kottureita. Katsahdin, kun Aape kuopi maata. Se vain kuopi, ei mennyt makuulle tms. Hetken aikaa katselin sen touhuja ja sitten otin molemmat herrat sisälle.
 Suolistoäänet kuuluivat molemmilta puolilta, limakalvot, syke, tms. kaikki kunnossa. Jonkin aikaa siinä seurailin, ja Aape vaikutti ihan suht koht normaalilta. Ajattelin, että jos sittenkin mennään ilman satulaa. Menin hakemaan satulahuoneesta harjalaatikkoa ja sillä välin Aape heitti makuulleen.
 Sain sen ylös. En oikeastaan muista mitään, sen verran paniikissa olin, koska kaikki oli oikeastaan kunnossa, mutta ei ollut. Soitin eläinlääkärin. Onneksi oli jälleen Aapea kaksi vai kolme kertaa aikaisemmin hoitanut el. Selitin tilanteen ja sanoi, että loimi vain päälle ja tulee mahdollisimman pian, reilun puolen tunnin päästä.
 Aika mateli, enkä saanut pidettyä Aapea ylhäällä. Se meni ihan vartissa todella huonoon kuntoon. Se ei jaksanut edes piehtaroida, se vain makasi kyljellään, jalat ihan suorana. Se ei oikeastaan jaksanut pitää edes silmiään auki. Silittelin Aapen kaulaa. Aina välillä se oikein kramppasi ja kouristeli. Aape hengitti raskaasti, ja välillä ei ollenkaan. Pelkäsin jo, että se ei selviä edes sitä puolta tuntia.
 Eläinlääkäri tuli ja saatiin Aape ylös. El yritti kuunnella suolistoääniä, mutta Aape oli niin kipeä, että kun sen kylkiä/mahaa koski, sitä sattui niin paljon, että vaikka meitä oli siellä neljä ihmistä, ei meinattu saada pidettyä kiinni. Ekaksi sitten laitettiin kipulääkettä niin paljon kuin pystyi ja sitten ruvettiin vasta muita toimenpiteitä tekemään.
 Limakalvot, syke, kuume, tms. muut perusjutut ihan kunnossa. Ummetusmassaakaan ei tuntunut, aikanaan takaosassa. Sitten oli letkutus vuorossa. Aape oli niin väsynyt, ettei jaksanut paljoakaan riuhtoa, mutta sitten kun letku saatiin sieraimesta eteen päin, Aape supistikin kurkkuaan niin, että el sai tehdä ihan töitä, jotta letku saatiin mahaan menemään. Taas parafiiniöljyä ja haaleaa vettä.
 El kuunteli uudelleen suolistoäänet ja jälkimmäisellä kerralla ei kuulunut vasemman puolen ääniä. Aapesta otettiin myös verikokeita ja lantanäytteet.
 El sanoi, että nyt ei oikeastaan voi kuin odottaa. Menin kymmeneksi minuutiksi käymään sisällä ja Maria ja Pirjo tulivat poikkeamaan. Mentiin onneksi kurkistamaan tallille Aapea. Se oli jäänyt karsinassa jumiin selälleen seinään vasten ja tämän lisäksi sen jalka oli ihan kunnolla jumissa. Aape potki ja jouduttiin repimään sitä hännästä, jotta saatiin sille edes vähän tilaa. Loimen kaikki narut oli ihan solmussa ja varovasti saatiin Aapelta loimen kaikki piuhat auki. Lopulta Aape pääsi "vapauteen" ja makasi taas kyljellään ihan uupuneena. Hätistettiin se ylös ja sitten olikin seuraavana 3-4 h pelkkää talutusta.
 Putkeen talutettiin Aapea ja se oli todella kipeä. Enemmän kuin todella kipeä. Se meinasi heittää vauhdista maate, kouristeli, tärisi ja näytti muutenkin niin kipeältä. Välillä sitä sai ihan kannatella pystyssä. Onneksi Maria ja Pirjo olivat avussa. Yksin en olisi ikipäivänä selvinnyt. Iso kiitos! Lantaa tuli aina välillä - kovien ponnisteluiden jälkeen.
 Itsellekkin tuli ihan kamalan tuskainen olo, kun joutui katsomaan miten Aape kärsi. Sen limakalvot vaalenivat ja lopulta ne olivat ihan valkoiset. Sen silmät olivat sameat ja kummaltakaan puolelta ei kuulunut suolistoääniä. Syke oli jotain 80 pintaan.
 Soitin eläinlääkärille, ja hän sanoi, että tässä vaiheessa ei ollut enää mitään tehtävissä. Leikkaus tai lopetus. Leikkaus ei meiltä olisi ollut mitenkään mahdollinen, koska Aape ei olisi varmasti jaksanut matkaa, ei oltaisi välttämättä saatu koppia ja silti paranemis mahdollisuudet eivät kovin valoisilta näyttäneet. Soitettiin tutuntutulle, joka lopettaa hevosia ja sen lisäksi avaa ne.
 He olivat juuri hakemassa heinää, joten jonkin aikaa kuluisi ennen kuin he pääsisivät matkaan. Enää ei ollut järkeä taluttaa ja väsyttää Aapea. Päästettiin se karsinaan lepäämään. Eläinlääkärikin kirjoitti jo lopetusluvan, koska kuulemma mitään ei ollut oikeasti tehtävissä.
 Maria ja Pirjon piti lähteä ja jäin kaksin Aapen kanssa. Kävin välissä sisälläkin, koska minua odotti iso koealue vielä seuraavan päivän kokeeseen, mutta eihän siitä mitään tullut ja lähdin takaisin tallille.
 Aape oli edelleen todella kipeä, tuskainen ja hikinen. Se kipristeli karsinan lattialla. En pystynyt katsomaan sivusta, vaan menin karsinaan, vaikka sehän yleensä ei kovin järkevää ole. Aape rauhoittui aina, kun menin sen viereen. Istuin sen vieressä ja se painoi päänsä minun syliin. Se meni kyljelleen pää minun sylissä ja sulki silmänsä. Siinä sitten silittelin omaa rakasta Aapeani ja itkin melkein silmät päästäni. Aina kun Aapea sattui, se ikään kuin varoitti minua etukäteen ja sinnitteli niin kauan, että pääsin alta pois.
 N. parin tunnin päästä Aapen "viimeinen" kyyti tuli. Se oli niin lähtevinään viimeiselle matkalleen ja luulin oikeasti, etten enää tuota hienoa eläintä näkisi. Toisin kävi.
 Jokin ihmeparantuminen tapahtui ja Aape alkoi olemaan parempi kaiken sen kipristelyn ja tuskan jälkeen. Limakalvoille alkoi palata väri, silmät olivat paljon pirteämmät. Aape pääsi takaisin omaan karsinaansa panikoituneen ponin luokse. Se jopa otti ensimmäisen kerran moneen tuntiin Leoon kontaktia.
 Seurailin tilannetta ja soitin jälleen eläinlääkärille. (Kuinkakohan mones kerta tuona päivänä? 15.?) Kuulemma muutamat seuraavat tunnit kertoisivat enemmän. Kuulemma, jos hevosen suoli repeää se on ensin kivulia ja shokissa ja sitten rauhoittuu muutamaksi tunniksi, jonka jälkeen kuolee pois. Saatiin myös kellonaika, milloin saa kokeilla heinää.
 Tuona yönä ei paljoa nukuttu. Heinä upposi Aapelle ja lanta tuli läpi. Parin tunnin vaivaisilla unilla lähdin suorittamaan koetta ja isä jäi vahtimaan hevosia. El sanoi, että varsinainen ihme, kun Aape selvisi.
 Verikokeista ei löytynyt mitään muuta kuin raudan puutetta pienessä mittakaavassa, joka aiheuttaa anemiaa. Eli syy ei ole vieläkään täysin varma. Saattaa olla, että hiekka on vaurioittanut ja arpeuttanut suolta, who know?
 Nyt kuitenkin maanantaina, tiistaina, keskiviikkona ja torstaina joka päivä ollaan Aapea taluteltu vähintään se puoli tuntia päivässä.
 Tänään käytiin ilmansatulaa käppäillen viereisellä tiellä ja tultiin peltoja pitkin takaisin. Otettiin ihan pikku ravipätkäkin. Nyt mennään päivä kerrallaan ja nautitaan ihan jokaisesta hetkestä!

lauantai 15. helmikuuta 2014

feel like good

 Tiistaina käveltiin Aapen kanssa vain kera riimun. Käytiin etsimässä hyvää pohjaa seuraavien päivien ratsastukselle. Kierrettiin eri peltoja ja käytiin myös kurkistamassa myös yksi pikku tie.
 Keskiviikkona minulla oli soittotunti ja sain Leilan + kumppanit hoitamaan hepat. Torstaina riparitapaaminen ja onnekseni Reetta pääsikin avustamaan heppojen kanssa!


 Eilen sitten vietin ystävänpäivää kaverin kanssa. Menin Alinalle yöksi ja käytiin katsomassa vanhojen tanssit.
 Tänään kotiin tultuani lähdin aika nopeasti tallille. Siivosin karsinat ja heitin lisää purua ja sitten hain hepat.
 Harjailin Aapen kunnolla ja rapsuttelin herraa. Aapeli oli tänään jotenkin tosi symppis päällä! Varusteet niskaan ja menoksi.
 Lähdettiin pellolle ja mentiin normaalia pienemmällä, neliön mallisella uralla. Tehtiin tosi reilusti voltteja ja Aape oli käynnistä saakka tosi hyvin kuulolla ja keskittyväinen.
 Siirryttiin raviin ja Aape meni oikein mukavasti. Aluksi oli vähän alkukankeutta, mutta rupesi asettumaan todella kivasti, liikkui rennosti ja herraan sai todella hyvin tuntuman!
 Lopulta, kun päästiin harjoitusravivaiheeseen, sain oikein kunnolla keskityttyä istuntaani, koska Aape kulki niin hyvin. Puolessa välissä sen alkoi jo huomaamaankin!
 Laukat olivat ihan jotain tajunnan räjäyttävää! Ihan mahtavaa! Rullasi tosi hyvin ja vauhti oli juuri sopiva! Eikä herra juurikaan kiihdytellyt, kun piti vain tasaisen tuntuman ja pidätti silloin tällöin. Molempiin kierroksiin laukkailtiin muutama kierros.
 Annoin Aapen kävellä pari kierrosta venyttäen kunnolla kaulaansa ja sitten otettiin loppuravit suht löysällä ohjalla, harvakseltaan voltteja tehden. 
 Lopuksi käveltiin vain uraa pitkin rapsutusten kera. Supermies! ♥



maanantai 10. helmikuuta 2014

Vastapainoa kaikelle kivalle

 Tänään ei mennytkään ihan niin nappiin, mutta ei se mitään!
 Pääsin tänään tallille yllättävän ajoissa, tai ainakin oli yllättävän valoisaa. Ensimmäisenä katsoin, että ponia ei ollut taaskaan missään. Se oli taas katkonut alalangat. Sain Leon takaisin aitaan ja korjasin aidan. Tein tallihommat ja kun otin heppoja sisälle Leo oli jo alle puolessa tunnissa tuhonnut alalangat uudelleen ja mennyt omia matkojaan. Maailman rasittavin elukka tässä asiassa.
 Molemmat hepat oli sisällä ja harjasin Aapen. Nyt rupeaa olemaan joka paikassa aika paljon vettä + tiet ovat peilijäätä. En laittanut satulaa ja pitkästä aikaa mentiin kuolaimettomilla.
 Lähdettiin aluksi peltoja pitkin katsomaan yhtä pikkutietä, jos se ei olisi niin jäässä. Matkalla jo ravattiin ja Aape tuntui ihan super kivalta käteen! Jää oli tiessä ja käännyttiin takaisin kotiin päin.
 Siinä vaiheessa Aapen yhteistyöhaluttomuus katosi, koska se vain luuli pääsevänsä ja halusi kotiin. Jäätiin kuitenkin pellolle ja ei tupannut tulemaan oikein mitään.
 Aluksi Aape oli vielä ihan ookoo, mutta rupesi käyttämään kuolaimettomuutta ihan täysin hyväkseen. Tehtiin voltteja ja no joo, ihan rimaa hipoen meni ihan ok.
 Ajattelin, että otetaan yksi laukka pätkä koko pellon mitalla. Kamalaa. Aape vain kaahotti, eikä tupannut kuuntelemaan. Otettiin uudelleen ja uudelleen. Mentiin oikea kylki edellä, koska Aape yritti kääntyä kotiin päin oikean kautta ja pidin vastaan vasemmalla (laukattiin tietysti pois kotia päin). Aape pompotti, hyppi, viskoi ja kiskoi päätään, meni kylki edellä ja vastusteli kaikin voimin. Kerran meni ihan suht hyvin, ja ajattelin, että höllään vähän ohjasta, sitten otetaan stoppi ja lähetään kotiin. Heti kun löysäsin Aape ampui kuin kuuraketti ja meinattiin olla laskuojassa. Kovan taistelun ja pienen turhautumisen jälkeen saatiin yksi ihan siedettävä kierros alle ja lähdettiin kävellen kotiin.
 Jouduttiin vielä kotiin kävellessä palaamaan ja tulemaan yksi kohta uusiksi, kun Aape ei kuunnellut yhtään. Seuraavat kerrat sitten mennään tätäkin paremmin!

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

ylistyspostaus!

 En enää keksi oikeasti mitään otsikoita, koska koko ajan olisi jotain superpuute, mahtipäivä, hieno poni, jnejne! Ehkä jatkossa tulee vain ihan otsikottomia... :D
 Menin iltapäivällä siivoilemaan karsinat ja otin herra Aapen käsittelyyn tämän jälkeen. Aluksi sain vähän odotella, että Aape antoi itsensä kiinni, ei kuitenkaan mitään isoa rituaalia tästä tänään tehnyt.
 Intouduin oikein parturoimaan Aapen niskasiilin kunnolla ja kerrankin sain sen oikeasti siistiksi! Ehkä myös herran tämänpäiväinen yhteistyöhalukkuus edistivät asiaa, sillä se laski päänsä juuri oikealle korkeudelle ja sain napsia rauhassa ihan maantasolla, vaikka tälläinen pieni ja pyöreä kääpiö olenkin! Aina välillä se kurkkasi ikkunasta jotain, mutta vaikka kuinka hellästi olin kiinni sen harjassa ja olisin herran antanut katsella maisemia se myötäsi päänsä alas, jotta minun oli helpompi työskennellä! c: Lyhensin lopuksi vähän häntääkin.  Harjasin Aapen oikein kunnolla ja sitten iskin koulupenkin selkään.
 Kipusin selkään ja lähdettiin alapellolle tavoittelemaan tasaista ja suht turvallista alustaa. Nyt on ollut muutama päivä peräkkäin tätä plussa keliä, niin mietitytti hiukan pellon liukkaus.
 Lähdettiin kiertelemään uraa ja tehtiin voltteja. Kolmisen kertaa jouduin säätämään jalkkareita, ja lopulta löytyi ne omat sopivat.
 Siirryttiin raviin ja Aape oli todella tasainen! Se lähes tulkoon toimi ajatuksen voimalla. Ei ihan, mutta melkein! Jatkettiin volttien kanssa ja oikeastaan kaikki sujui ongelmitta, välillä jotain pientä "onks pakko jos ei taho", mutta oikein kultainen Aapelaape oli koko ajan.
 Ennen laukkoihin siirtymistä, lupasin herralle kolme ratsastuksen jälkeistä herkkunamia yhden sijaan, jos Aape laukkaisi yhtä hienosti kuin eilen. Taisi tehota!
 Molemmat laukat sujuivat muitta mutkitta! Laukat rullasivat ja Aape oli kuulolla niin hirmu hyvin eikä oikeastaan hätiköinyt tänään ollenkaan! Pohja oli vähän liukas, mutta kun mentiin joko uran sisä- tai ulkopuolella kulmissa, hyvin sujui.
 Otettiin loppuravit pidemmällä ohjalla ja lopuksi käveltiin. Ihan täydellinen suokkiputte! ♥

lauantai 8. helmikuuta 2014

ikävät tilsat

 Noniin. Aapella takana maanantain ja tiistain kevyt käyntiravi liikutukset + kolme vapaapäivää, koska olin itse niin kipeä. Heheh, olinhan minä sen viime viikonlopun terveenä ja tulin maanantai-iltana uudelleen flunssaan.
 Leo oli räätälöinyt itselleen sopivammat aitaukset, joita en iltaisin lähtenyt kiertämään. Eilen ja toissailtana sitä ei ollut missään, kun hain heppoja sisälle. En tajua miten itsekäs se poni voi olla, kun se vain jätti Aapen ja lähti. Ja oli ilmeisesti lähtenyt jo päivällä.. Aape jäi kyllä yllättävän nätisti yksin talliin ja oli aitauksessakin ihan rauhassa.

 photo 120_zps0438c04a.jpg

 Poni ilmestyi molempina iltoina parin tunnin sisään ja sen kuuli sisälle saakka, kun Aape alkoi takomaan tallin lattiaa ja seiniä.
 Tänä aamuna näkikin aidat paremmin ja korjailin ne. Lähdin heti herättyäni ratsastamaan, koska ajattelin, että jos jätän sen illemmalla, se kuitenkin jää, kun tunnen paremmin miten kipeä kurkkuni on ja muutenkin jos tulee vähänkään kipeämpi olo.
 Mietin, että laitan satulan ja lähden maastoilemaan ja otettaisiin Leo käsihepaksi mukaan. Noo, en sitten viitsinyt lähteä yrittämään tätä..
 Sää oli kammottava. +1 aste, vettä satoi ja tuuli kamalasti. Lopulta en jaksanut laittaa Aapelle satulaa, vaikka mietin, että sillä saattaisi ollakkin virtaa.
 Lähdettiin sitten ilman satulaa matkaan kääntöympyrä lenkille. Aape oli ihan super ravissa! Se oli niin pehmeä ja rento liikkeistään ja oikeastaan meni juuri sitä tahtia, mitä pitikin. Etenkin metsätielle päästyä pienessä hangessa tuntui ihan superhienolta, kun hanki sai Aapen liikkeet vielä vähän ilmavammiksi.

 photo 076_zpsa7ad23d1.jpg

 Laukka oli ihan jotain mieletöntä. Aivan kuin olisi istunut jossain... keinuhevosen selässä..? Ei. Parempaa! Aape kokosi itsensä ihan törkyisen hyvin ja rullasi mahtavasti! Aluksi vähän tuntui, että eihän tämä etene yhtään, kun maastossa on tupattu menemään usein aika reippaasti, mutta sitten aattelin, että ei kyllä tarvikkaan, kun niin hienosti meni!
 Ravattiin vähän normaalia, enemmän, koska kääntöympyrältä kotiin päin Aape oli kuin eri hevonen ja vähän hätähousu. Kuunteli kuitenkin hyvin.
 Säikäytettiin siinä pari metsoa ja Aapen mielestä matkalla oli paljon muutakin pelottavaa, kuten kaatunut pajunoksa, jonka yli piti hypätä, sitten putoili puista lumia, tms. Ainut mikä piti itseäni vähän jännityksessä, oli se, että millaiset tilsat tuo lumi kerää tilsakumeista huolimatta. Ne kyllä onneksi lentelivät vähän väliä pois. Ei kyllä oikeasti tänäänkään mitään moittimista, Aape oli oikein kiva! :)
 photo 125_zpsf6289ed8.jpg

 photo 064_zps253488f8.jpg

tiistai 4. helmikuuta 2014

jolkotijolkoti

 Olin eilen tyhmä, tyhmempi, tyhmin. Oli tosiaan plussakeliä ja tuntui niin lämpimältä, etten laittanut talvikenkiin villasukkia tallille mennessä. Ei ne jalat siellä palelleet, mutta kun pääsin sisälle. No eikö aamulla ollut jo taas kurkku kipeä ja mukava flunssa. Heheh. Olinhan minä jo pari päivää vähän terveempänä. Jeejee.
 Veto ihan pois ja koulussakin oli fiilis, että olisi vain voinut nukkua. Noo sieltä selvittiin ja tallillekkin lopulta päästiin.
 Tämä suojalumi tekee nyt aika ikävät tilsat, vaikka ne tilsakumit onkin. Hetken mietittyäni päätin vain juoksuttaa Aapen.
 Otin herran liinaan ja se itseasiassa kulki oikein kivasti, vaikken jaksanut juoksutusraippaakaan mukaan ottaa, tai muutenkaan mitenkään erityisen vahvasti pyytää, koska tämä pirun flunssa.
 Ajattelin, että vaadin tänään herralta laukkaakin, mutta se kulki sen verran hyvin ja reilusti ravissa, että laukan sijaan se saikin sitäkin enemmän rapsutuksia. Aape oli vielä tänään oikein lutupäällä!

 photo 074_zpsc6ebd797.jpg

 photo 131_zpsd36b21cd.jpg

 photo 063_zps8a8a7fdc.jpg

maanantai 3. helmikuuta 2014

palautumispäivä

 Nyt taas tämmöinen nopea halki-poikki-ja-pinoon pikapostaus!
 Pääsin tallille vähän myöhään aikaan, koska jouduin käymään pikaisesti auttamassa isää navetassa, koska vasikka oli karannut ja maituripäivä, joten tuppasi tulemaan vähän kiire.
 Pääsin viiden jälkeen tallille ja katsahdin aitaa, että mitäs pirua, kun portit on auki. Menin katsomaan lähempää. Hepat kyllä pysyvät nyt hyvin aidassaan, koska niiden ihana raksupoksu jättiheinäpaali. About puolentoista sivun verran oli kaikki alalangat nostettu niin korkealle kuin mahdollista. Ihan äimänkäkenä sitten tarvoin tuolla märässä lumessa (ihanat plussa kelit!) ja liu'uttelin eristimet ja langat paikoilleen.
 En kyllä yhtään tiedä mitä tuolla oli tapahtunut, koska tosiaan portit olivat ihan niin kuin heitetty auki ja en kyllä usko, että hevoset olisivat itse saaneet langat nostettua tuolla tavoin. Ken tietää.
 Vihdoin kun sain hevoset sisälle alkoi olemaan aika hämärää. Muutenkin olin aika väsynyt, koska en saanut eilen illalla oikein unta (vaikka kuinka yritin) ja sitten aamulla olikin yhtä tuskaa rattosilla kuuden tunnin unilla.. Tämän lisäksi koulussa oli jonkinmoista hässäkkää, mistä en kyllä täällä rupea höpisemään.
 Lähdettiin Aapen kanssa ilman satulaa. Eilen oli sen verran vauhdikasta menoa, että olin miettinyt jo muutenkin, että mennään aika rennosti.
 Jäätiin tuohon kentänpohjalle pyörimään ja itseasiassa se oli nyt oikein hyvä, kun lunta on edes tämän verran.
 Tehtiin tätä kasiharjoitusta, mikä on kerta toisensa jälkeen aina yhtä hyvä ja osittain hankalakin juttu. Aape oli oikein kunnon venkura, mutta ei sillä lailla, että olisi jäänyt mitenkään kaivelemaan. Se oli enemmänkin sellaista pilkesilmäkulmassa menoa ja pientä lusmuilua.
 Aluksi oli aika epätasaista menoa ja siellä täällä oli Aapen omat kiihdytys- tai teputuskohdat. Aape kuitenkin oli mukavasti kuulolla, ja vaikka kuinka kiemursi, yhteistuumin saatiin kaikki suoristukset ja asettumiset hoidettua ihan hyvin, välillä sitten vähän pidemmän työstämisen jälkeen.
 Lopuksi käveltiin vain suoraa uraa ja kyllä voin sanoa tänäänkin olevan Apsiin tyytyväinen!

 photo 061_zpsdf9dbc9b.jpg

 photo 045_zps13af00ea.jpg

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

virtapiikki

 Heehee! Tänään oli ihan mahtipäivä! Kävin Urkin kanssa kävelylenkillä ja mentiin jäälle. Käytiin tonkimassa sekä iso saari ja vähän kauempana oleva pikku saari, johon ei kesäisin ole asiaa, koska lokit ovat vallanneet se. Kierreltiin jäällä myös ympäriinsä ja kaikkialla näytti ja tuntui olevan yhtä tasainen ja paksu jääkerros. Päässäni mietin, uskaltaisinko lähteä Aapen kanssa. Aivot raksutti ja teki laskutoimituksia, että yhdellä jalalla olisi massaa yli sata kiloa + sitten se voima, millä se jäähän iskeytyy, tms muita matemaattisia laskuja. x)
 Lopulta sitten lähdettiinAapen kanssa jäälle iltapäivällä. Käveltiin ja ravattiin menomatkalla mökille. Mökin rannasta lähdettiin jäätä pitkin ensin ihan varovasti kävellen. Ruvettiin ravaamaan ja hetken päästä Aape alkoi rentoutua ja pärski tyytyväisenä. Nähtiin ihan mieletön määrä mökkejä erilaisilla hienoilla paikoilla, joista en ole ikinä tiennytkään, saati siitä millaisia kumpareita, ohuita niemiä, tms. tuossa järvessä on!
 Siirryttiin varovasti laukkaamaan. Aape oli aluksi aika tahmea. Ja sitten, hui kauhistus! Minun ja Urkin jäljet tulivat ja Aape oli aivan kauhuissaan! Laukasta se pysähtyi nelijalkajarrutuksella, loikkasi yli ja käännähti niite kauhistelemaan. En kyllä tiedä miten edes pysyin kyydissä, ilmeisesti ihan hyvin.. :D
 Muutaman kerran Aape kauhisteli tosiaan jälkiä, jopa omiaan ja pari kertaa jo mietin, koska olen tuola lumen seassa. No enpä ollut ja lopulta Aape tottui silloin tällöin vastaan tuleviin omiin jälkiimme, vaikka jäätikkö muuten olikin aika pitkälti koskematon.
 Pikku hiljaa Aapen tahmeus alkoi kadota ja se itse asiassa keräsi kierroksia toden teolla! Ei mitenkään huonolla tavalla. Tuonne mentiinkiin päästelytarkoituksissa. Oltiin järven lähes toisessa päässä ja otettiin kiintopisteeksi oman mökkimme "edustalla" oleva saari. Laukattiin mukama niin lujaa, kuin Aapen kintuista lähti. 
 Laukkattiin paljon ja mentiin ympäriinsä, kuitenkin aika lähettyvillä edellisiä menokohtia, koska ne ainakin kantoivat. Aape tuppasi oikein kuumenemaan ja sai pitää ihan kunnolla vastaan. Pääasia, että herra tuntui nauttivan! Se painatti korvat hörössä ja höristen pitkin avointa jäätikköä! Nyt täytyy sanoa, että mentiin oikeasti lujempaa kuin koskaan ennen! Se meni ihan mielettömän lujaa! Annoin herran painattaa ja olin itse kevyessä istunnassa. 
 Aina uudelleen ja uudelleen tuli fiilis "vielä kerran, jos vielä kerran". Lopulta tuli se viimeinen kerta ja otettiin tarkoituksella rauhalliset laukat, jottei Aapelle jäisi kaahotus päälle. Suureksi yllätykseksi Aape kokosi itseään ihan superkivasti ja menikin aika rauhassa, kun sitä pyysin. 
 Tultiin maihin ja ravailtiin + käveltiin kotiin! Oli kyllä ihan super hienoa ja kivaa! Vielä kun olisi ollut vähän kaveria, jonka kanssa spurttailla. Mutta mehän pidettiin ihan tarpeeks toisillemme seuraa! ♥


 photo 134_zpscdd73161.jpg


lauantai 1. helmikuuta 2014

maastoilua ja jäätikköä

 Kääks! Oon päivä toisensa jälkeen ihan hukassa näiden otsikoiden keksimisen kanssa...! Mutta ehkä se nyt ei kuitenkaan ole niin oleellista..
 Aamupäivästä lähdettiin Aapelin kanssa vähän ratsastelemaan. Yöllä oli satanut varmaan 20 cm lunta, jee! Käytiin tämä meidän perus kääntöympyrä lenkki jälleen, tosin tänään meillä oli seuraa. Naapurin koira oli taas karannut. Aluksi se sai vereni kiehumaan, mutta loppujen lopuksi tuli hyvä mieli, kun katselin Lyytin touhotusta ja sitä miten se nautti.
 Eli aluksi se vain seurasi perässämme kun käveltiin ja ravattiin. Kun päästiin metsätielle ja lähdettiin laukkaamaan, koira juoksi perässä ja haukkui. Argh. Aapen keskittyminen vähän oli siinä rajamailla, mutta jatkettiin. Lyyti ei sitten jaksanut haukahtaa kuin muutaman kerran ja sitten se rupesi juoksemaan kilpaa meidän kanssa.
 Aapen oikeakin laukka rullasi tänään ihan super hyvin! Olin taas kerran ihan taivaissa! Lyyti juoksenteli meidän rinnalla, välillä edessä, välillä metsänpuolella ja siitä näki, että se oikeasti nautti, kun sai kerrankin itselleen jonkun vastuksen. En tajua kuinka joku koira voi olla noin nopea! Oikeastaan lenkki meni ihan tavallisesti, jollei paremminkin kuin tavallisesti.
 Jatkettiin kuitenkin vielä meidän tiehaaran ohi. Aape meni ihan nätisti ohi, mutta kun se tajusi, että nyt mentiin ihan ohi ohi tiehaaran, se oli ihan sellai et mitäs pirun peliä tämä nyt on. Nopeasti se kuitenkin pääsi tästä kriisistään yli ja jatkettiin matkaa normaalisti, pitkälti enää ravaillen ja kävellen.
 Käväistiin mökillä. Päähän pälkähti idea, että mennään käymään järven jäällä, koska järvi oli niin tasainen, avoin ja koskematon. Mietin hetken ja ryhdyin tuumasta toimeen, koska monta kertaa suurempi järvikin on jäätie käytössä.
 Aluksi Aape oli ihan hämmentynyt. Käveltiin pari pientä ympyrää jäällä, mutta en kuitenkaan uskaltanut lähteä kuin ehkä 5-10 metriä rannasta, koska puhelimeni akkukin oli niin vähissä, eikä muutenkaan mikään jäihin putoaminen houkuttanut..
 Ravailtiin ja käveltiin sitten kotiin ja oli kyllä tosi kiva kerta taas!
 Tänään olen katsellut Niinisalon kesän kenttäleirejä (heheh, kiitos Sari! ;)). Hitto soikoon kun tekee mieli, ja ehkäpä se toteutuukin. Kun luen pelkkiä blogipostauksia Niinisalon leireistä, tulee jo pieni jännitys. En tiedä miksi. :D Nyt aion rahdata itseni Aapen kanssa oikeasti johonkin estetunnille ja sitten ehkä ilmoittaa meidät leirille. Ken tietää. :p

 photo 074_zpsc6ebd797.jpg

 photo 086_zpsc712c424.jpg