Tänään uskaltauduin jo itse "varovasti" ratsastamaan tämän "pikkuisen" taudin alaisena. Meidan piti mennä nopeasti, rennosti ja ihan vähän vain.
Nappasin Leon sisälle ja Aapelle suitset päähän ja lähdettiin ilman satulaa, vielä valoisaan (okei, hämärtyvään) aikaan. Lähdettiin pellolle ja lähdettiin kiertämään uraa. Aape oli aluksi aika pitkälti kankea kuin rautakanki, mutta vetristyi nopeasti ja hyvin!
Päästiin ravaamaan ja Aape oli oikein mukava. Oikein mieleen pongahti, että nyt kun olisi koulupenkki ja vaikkapa Jenni huutelemassa ohjeita. Tehtiin volttia ja Aape oli oikeasti tosi kiva.
Päästiin laukkaamaan ja tämä oli nimenomaan se mie romahan kohta! Aaahh! Laukka oliniin rullaavaa, meni juuri sopivasti eteenpäin, ei yhtään liikaa, mutta ei liian vähääkään! Halleluuja! Nostotkin olivat todella näppärät, vaikka tein niitä sellaisissakin kohdissa, jotka tiesin Aapelle olevan vaikeita! Superherra! Ja etenkin vasen oli nyt niin ihanaa ja hyvää jajaja!
Kun oltiin laukattu molemmat suunnat, annoin Aapelle vähän enemmän ohjaa ja ravattiin loppuravit. Tittiditiii! Sitten käveltiin reippahat loppukäynnit ja päästiin tallille. Tosiaan käytiin nopeasti ja kevyt aloitus itselleni tämän taudin jälkeen... Hmm.. Eihän oltu ratsastamassa kuin se aika perus tunti, mutta minkäs teet kun on tuollainen heppa - ja vielä hurmuri päällä..? Oikeasti ainut miinus tänään oli jotkut pikku oikut, kun Aape olisi vähän halunnut yhdessä nurkassa oikoa ja teputti, mutta ei mitään muuta valitettavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti