6 päivää mennyt... Mitä?!
En nyt rupea joka päivältä selostamaan niin tarkasti, mutta viime viikolla ohjelmassa oli mm. maastakäsin touhuja kentänpohjal, ilmansatulaa ja riimun kanssa käppäilyä, irtojuoksuttelua, tms.
Torstai täytyy nostaa erityisesti esille. Päästiin ensimmäisen kerran ähkyn jälkeen menemään taas ihan kunnolla!
Odotukset eivät olleet todellakaan korkealla, mutta laitoin silti koulusatulan ja Aape oli varsin mukava! Käveltiin ja Aape oli suht helppo ratsastaa. Tehtiin volttia.
Ravissa Aape oli todella tasainen ja kuunteli avut. Se on ollut nyt aika motivoitunyt työntekoon ja lähtenyt korvat hörössä hommiin. Keskityttiin paljon ratsastusteihin ja hyvin meni.
Otettiin sitten laukkakin. Vasen laukka oli aluksi aikasta nelitahtista, mutta parani parin kierroksen jälkeen huomattavasti. Nosto ja herran tempo olivat ihan hyvät. Laukattiin molempiin suuntiin vain muutaman kierros ja sitten otettiin loppuraveja rauhassa. Aape sai venytellä rauhassa kaulaansa ja lopuksi kävellä ihan rennosti.
Eilen en kerinnyt ratsastamaan rippikoulukirkon vuoksi ja tänään menikin kaikki suunnitelmat uusiksi.
Aamulla oli joulujuhla. Istuskeltiin juhlasalissa ja jonkun pistävä hajuveden haju sai kauhean pistävän kivun vasempaan ohimooni. Mainitsinkin parille kaverille, että on niin paljon painetta päässä, että hyvä kun taju ei lähde.
Saatiin ilmasutaidon ryhmän näytelmämme esitettyä ja tultiin takaisin paikallemme. Huhhuh. Tuli aivan jäätävä kylmähiki, ohimoa pisti ja jomotti niin, että ihan oksetti. Lähdin salista pukuhuoneeseen ja raikasta ilmaa hetken henkäiltyäni olo helpotti, hetkeksi.
Juhla loppui ja yhtäkkiä rupesi oikeasta kädestä lähtemään tunto sormi kerrallaan. Päätä jomotti, tuntui, että jalat ei kanna, ja oksetti. Lähdettiin siitä sitten terveyskeskukseen ja pääsin kyllä suorilta sisään.
Puolitoistatuntia makailin jossain huoneessa, johon minut vauhdista vain temmattiin. Kaiken maailman verikokeita otettii, silmiä katsottiin ja kyseltiin vaikka ja mitä. Täytyy kyllä sanoa, että säikähti jo itsekkin. Onneksi aika nopeasti suljettiin pois aivoverenvuodon mahdollisuus.
Lääkäri vielä teki jotain testejä, soitto varmistukseksi neurologille ja päästiin lopulta kotiin. Ilmeisesti oli juurikin jonkun jännityksen, sen kaamean pistävän hajuveden, tms. yhdistelmävaikutuksesta johtunut stressinlaukaisu. Ehkä tämä nyt tästä. Pitkälti päivä on mennyt nukkuessa, koska päätä on särkenyt, mutta huomenna katsellaan, josko olisi vähän parempi päivä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti