Menin hakemaan poneja ja tänään Leo kiemurteli Aapen hampaan iskujen lomasta luokseni. Aape jäi kauemmas katsomaan. Annoin Leolle porkkanaa ja otin askeleen Aapea kohti, joka oli todellakin vielä aika kaukana. Herra kääntyi heti ja meinasi lähteä. Totesin, että okei, menen sitten Leon kanssa. Lähdettiin Leon kanssa pari askelta eteenpäin ja nopeasti Aape olikin jo aika lähellä. Käännyin ja annoin porkkanaa. Olin varautunut siihen, että kun Aape saa porkkanaan tarpeeksi hyvän otteen, se kääntyy ja lähtee. Tällä kertee minä voitin! Sain tarpeeksi nopeasti kiinni ja siitä hyvästä Aape sai paaaaljon lisää porkkanaa ja rapsutusta.
Mentiin tallille ja harjailin Aapen. Hetken emmin satulan kanssa. Kovasti mieleni teki koulusatulaa, mutta mietin, uskallanko laittaa koulusatulan vapaapäivän jälkeen, jos meneekin päin mäntyä. Koulupenkkiin kuitenkin päädyin ja hetkeäkään en katunut!
Käveltiin aluksi ja tehtiin voltteja. Aape oli oikein kivan olonen ja yritin keskittyä istuntaani ja etenkin käsiini.
Lähdettiin ravailemaan. Aluksi tietysti kevyttä ravia muutama kierros ja edelleen niitä voltteja volttien perään. Istuin alas ja jatkettiin samaa rataa. Aape oli muuten tosi hyvä ja oli vallanmainiosti tuntumalla. Välillä meinasi vähän pieneltä mieheltä unohtua, ettei olla kiihdytyskisoissa, mutta se oli varsin helppo asia korjata.
Sitten olikin jo vuorossa laukka. Molemmat laukat rullasivat ihan hyvin ja Aape oli niin perfect! Se ei lusmuillut, välillä vähän kiihdytti, mutta kuunteli joka ikisen avun todella tarkkaan! Eipä ollut mitään suurempia ongelmia.
Käveltiin hetki ennen loppuraveja ja sitten kaikki perus loppuhärpäkkeet. Taas muistaa miksi tätä hommaa tehdään! Ja nyt etenkin pintaan nousi ajatukset jälleen siitä, että ilman epäonnistumisia ei voi nauttia onnistumisista! Ei todellakaan - tai ainakaan yhtä paljoa! :)
Nyt vihdoin Reetan keskiviikkoiset fiilikset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti