Vihdoin

 Jebou! Torstaina oli kertakaikkiaan ihan kamala keli. Koko päivän tihutti vettä ja oli tosi koleaa. Kun tulin koulusta hain Aapen sisälle ja annoin sen olla sisällä kuivumassa. Ratsastamaan en kerinnyt.
 Perjantaina vihdoin Memmu lähti takaisin oman omistajansa luo. Vaikka ponit nahistelivat, kyllä huomaa, että ne ikävöi pikkukaveria. Aape oli kuulemma yrittänyt mennä perässä koppiin ja Leo oli karannut auton perään kolme kertaa aidoista läpi.
 Iltapäivällä tulin Alinan kanssa koulusta ja heti kun ruvettiin lähestymään heppojen aitaa rupesi kuulumaan hirnuntaa. Raukat odottavat Memmun tulevan. 
 Tehtiin Alinan kanssa vähän munakasta ja haettiin hepat. Valjastettiin Aape ja lähdettiin ajamaan. Käytiin kääntöympyrällä ja haaskanlenkki. Oli kyllä tosi mukavaa ja Aape liikkui tosi kivasti! Se ei ollut yhtään lusmu tai vaivalloinen, vaan teki pitkälti kaiken mitä pyysi. :)

 
 Vietiin vielä hepat aitaan. Illalla kun lähdettiin hakemaan niitä Leo ampaisi karkuun vaikka Aape ihmekyllä tuli luokse. Oli jo aika pimeää. Katseltiin Alinan kanssa, että mihin piruun Leo katosi. Sitä ei ollut missään. Se oli ampaissut aidasta ja kadonnut kuin tuhkatuuleen. Vietiin Aape karsinaan, otettiin loimi pois tms. ja lähdettiin etsimään Leoa.
 Reilu 2½ tuntia sitä etsittiin taskulamppujen avulla, metsistä, pelloilta, tms. Kierretiin myös autolla ympäriinsä, mutta eipä näkynyt Leosta jälkeäkään.

 Aape kyllä onneksi rauhoittui alun jälkeen. Ei enää keksitty mitään, millä voitaisiin Leo tuolta pimeästä löytää. Jos se olisi kunnossa, se varmasti tulisi kotiin.
 Ei auttanut ja mentiin sisälle. Aamulla se oli sitten möllöttänyt keskellä pihaa. Raukkaparka oli varmaan lähtenyt etsimään Memmua.
 Eilenkään se ei koskenut kunnolla heiniin ja mössöistä se vaan nappaili porkkanan palat. Mutta eiköhän se siitä, pääasia, että saavat olla nyt tallissa.