Dodii. Nyt on taas ollut jo vähän pidemmän aikaa inspis hukassa ratsasteluun. Ei, en todellakaan ole heppoihin ja ratsastukseen kyllästynyt ja lähes aina on tosi hyvä fiilis, kun tullaan lenkiltä, mutta lähtö on aina kamala. Rupeaa pikku hiljaa tympiin kun on ainakin reilun 2 kk ratsastanut maastossa ja aina noita samoja lenkkejä. Olen yrittänyt kollata ja etsiä mahdollisimman paljon uusia masatoja, mutta kun kerta kaikkiaan ei ole kuin nuo ehkä juuri ja juuri 5! Nyt ois niin kentälle hinku, et huhhuh! Kaikki ajallaan.
Joka tapauksessa tänään oli aivan ihana päivä, 28 astetta lämmintä ja aurinko paistoi. Hain poninpömpöset sisälle ja annoin hetken ihan vain oleskella tallin viileydessä. Sitten nappasin Aapen pihalle ja harjailin oikein kunnolla, kun isä toi jotain Dr. Sepel(?) ötökkä myrkkyä, jossa oli varsin mielenkiintoiset ohjeet.
Ruiskutin Aapen kevyesti myrkyllä ja sitten heitin ratsastusvyön selkään. Olin jo ihan hyvillä mielin lähdössä ja olin kerinnyt laittamaan jo potankin päähän, kun hiffasin, ettei Aapella ollut edes vielä suitsia päässä.
Eipä mitään, kun kaikki romppeet oli päällä lähdettiin. Oli sellanen fiilis, että tänään laukataan ja olisin halunnut laukata paljon. Ravailtiin tosi pitkään, kun en tuossa isommalla tiellä viitsinyt laukkailla suurempia. Kerran otin laukan vasuriin. Vähän tuli siitä huono fiilis, kun huomasin pitkälti, että talven työ vasemman laukan kanssa on valunut hukkaan. Olin toki todella iloinen ja tyytyväinen, että edes se laukka nousi, mutta se oli todella vahvasti nelitahtista. Ainakin on kesälle duunia, sitten kun taas päästäisiin joskus kentälle pyörimään.
Kun päästiin mettätielle annettiin mennä. Mentiin haaskanlenkki ja täytyy sanoa, että haaska haisi jo varsin kaukaa hyvin.. etovalle? Ei muuta kun lisää pohjetta ja viiletettiin siitä äkkiä ohi.
Yllättävän vähän oli ötököitä nytten, kenties ötökkämyrkky auttoi. Oli kyllä loppujen lopuksi ihan kivaa, paitsi että olen eilisen liikuntapäivän jäljiltä aivan jumissa kaulasta varpaisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti