maanantai 18. helmikuuta 2013

Pesupäivä

 Tänään tallihommissa meni lähes kaksin kertainen aika, kun otin ja pesin taas oikein kunnolla ihan tiskiharjalla hinkuttaen kaikki käytössä olevat astiat. Kantelin vedet ja laitoin taas paikat valmiiksi.
 Heitin ponille pikkasen heinää ja otin Aapen. Varustin Aapen ja laitoin koulusatulan selkään. Suitset päähän, vyön kiristys ja kipusin selkään. Totesin vyön löysäkis, alas selästä, kiristys ja takaisin.
 Mentiin pellolla suht rennosti. Otettiin kuitenkin volttia ja no miten sen nyt ottaa, paremminkin on mennyt, mutta kuitenkin meni ihan kivasti.
 Lähettiin ravailemaan ja tehtiin volttia. Oli vähän ongelmaa, kun mentiin vähän kylkiluisulla, kun Aape ei olisi halunnuy kääntää taaskaan, vaan jatkaa suoraan kotiin päin. Saatiin pikku hiljaa ylimääränen kaahotus jotenkuten pois ja jatkettiin.
 Kerran kun Aape ei saanut kaahottaa lähti kiihdyttämään voltilla ihan johonkin muulle, tein puolipidätteen ja "himmasin äänellä", mutta poni päättikin ampaista laukkaan umpihankeen, ihan minne sattui. Pysähtyi kuitenkin melko pian.
 Kun ravi sujui laukka... Voivoi.. Tänään ei ollut meidän päivä. Mutta eläin on eläin, ihminen on ihminen (eläinpeto) ja meillä kaikilla on oma mieli ja tahto, ja joka päivä on erilainen. Aluksi tuli väärä laukka, ei siinä mitään, ihan ok, uusi nosto ja tuli aivan UPEA laukka ja vielä oikeana. Siitä hyvilläni annoin taputukset ja seuraava nosto, väärä, seuraava, väärä, seuraava, väärä, seuraava, väärä, jne... Kunnes: HornettikuurakettiAapetrix! 
 En olisi ikinä uskonut, että niin pieni hevonen pääsee niiiiiin lujaa! Se vaan lähti laukan nostossa ja päästi menemään, himmasi kyllä kun pidätti. Uusi nosto ja taas. Ravattiin pari kierrosta, niin kauan että rauhoittu, mutta hullu meno laukannostossa jatkui. Varmaan tätä reilu viisi kertaa ja sitten täytyy sanoa, että meni hieman hermo, joten tämä keino taas, mikä on yleensä aina toiminut kaikkiin hevosin, mitä itse olen ratsastanut.
 Pohkeet kiinni kylkiin ja menoksi. Laukattiin vähän vajaa kierros, kun ajattelin, että siinä radalla on yksi kohta hiukan huonompi. Rauhoteltiin ja käveltiin ja sitten laukannosto, ja fiiium, Aape vei satanolla. Taas pohkeet ja sitten olin juuri himmaamassa kahden kokonaisen kierroksen jälkeen, kun sivu oli lopussa. En kerinnyt vielä tekemään mitään, kun herra päättikin kääntyä yheksänkytä astetta keskelle peltoa ja oikaista radan kautta kotia päin. Ei muuta kuin takaisin uralle ja vielä ylimääräinen kierros.
 Sitten taas käveltiin, jotta Aape sai vähän tasoittaa. Se oli kyllä kuin tuulispää, ja oikeasti, ilma kuin imaisi sen kiitäväksi sukkulaksi! Otettiin laukannosto, ei ollut enää vauhtia, mutta väärä. Toinen laukannosto, väärä. Kolmas ja taas lähti poni hyvä jottei alta. Pitkä sivu mentiin sitten vielä ihan täysiä. Pari kertaa tuli vielä väärä laukka rauhassa ja sitten tuli vihdoin oikea!
 Otettiin toiseen suuntaan kaks laukannostoa. Ravattiin ihan vähän ja käveltiin oikein kunnolla! Aape oli kyllä aikalailla hikinen, mutta kukapa tuollaisesta rääkistä ei olisi? Vähän sääliksi käy, mutta pitää se pomo välillä selvittää.
 Ponia en sitten kerinnytkään tänään tossa radalla koittaa, mutta josko huomenna. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti