keskiviikko 6. helmikuuta 2013

askel kerrallaan..

 Viime yönä tuli nukuttua ehkä kolme tuntia.. Kävin viime yönä muutaman kerran kurkkaamassa Aapea ja kaikki oli ok. Heräsin ennen yhtä ja kello oli soittamassa seuraavan kerran vasta kahdelta. En saanut nukuttua ja pyörin valveilla. Kun vihdoin olin nukahtamassa kello soi. Kävin tallilla ja olossa ei muutosta. Seuraava kellosoitto kelloon ja nukkumaan.
 Aamulla olin ihan rättiväsynyt. Ei muuta kun kouluun. Nyt mulla on aivan kamala yskä ja välillä ja hyvä kun välillä ei lennä keuhkot pihalle.
 Aape oli tänää kauemmassa laitumessa ja ihan hyvä, koska sielä se käveli paljon, kun poni oli toisessa aidassa.
 Nyt ihan pienenpieniä heinänrippuja annetaan kerrallaan muutaman kerran päivässä ja pikku hiljaa lisätään määrää. Kun kuulin vähän enemmän niin sunnuntaina oli ilmeisesti ollut ähky ja kun ei eläinlääkäri käynyt, oli suolistoon jäänyt jonkin sortin "toimintahäiriö", jonka takia eilen tuli suolistoon tukos. Eli eilen ei ollut ähkyä, "vain" tukos.
 Aamulla ei ruoka maittanut, eikä oikein vielä koulussakaan, soittelin välkillä isälle ja kyselin tilannetta. Iltapäivällä päätäni särki kyllä ihan mukavasti. Lisäksi meillä oli viimeisellä tunnilla fysiikkaa ja sytyttelimme kaasupolttimia. Johan oli kivat olotilat päässä!
 Kun pääsin bussiin, oli nälkä, päätäsärki, väsytti ja vaikka mitä! Kun kotiin pääsin silloin ei ainakaan ollut vielä kuumetta. Söin vähän ja ihan pikkasen helpotti oloa. Lähdin tallille ja siivoilin tallit. Vein lisää puruja ja laittelin ponien vedet haaleiksi.
 Kun hain Aapen kävelin ensin noin 300 metriä portille. Aape jäi sinne toiseen päähän seisomaan eikä tullut luokse. Lähdin tietä pitkin ja sitten ylitin ojan. Aluksi hanki kantoi ja sitten, humps! Putosin reilusti mahaani myöten ojaan. Siinä sitten mongertelin itseni pois lumesta. En päässyt enää seisomaan, koska hanki ei kantanut, joten konttasin Aapen luo.
 Jossain vaiheessa riimunnarun lukko oli mennyt rikki ja sidoin sen vain rusetinsolmulla riimuun kiinni. Ja sepä sitten oli hyvin hienoa. Yritin lähteä rämpimään portille jonne oli matkaa vielä yli 200 metriä. Lunta oli varmaan lantioon saakka. Ei mitään upposin joka askeleella hankeen ja lopulta päätin kokeilla jotain pöhköä.
 Konttasin ojan yli ja menin tienpenkalla ja riimunnaru riitti kuin riittikin juuri ja juuri siihen, että pystyin taluttamaan Aapen portille. Loppumatkassa Aape kyllä nykäisi kohtalaisesti ponia kohden toiseen suuntaan ja humpsahdin ojaan mutta se siitä. Kun sain Aapen pihalle aidasta lähdin kävelemään. .Yhtäkkiä rupesi kuulumaan kamalaa rahinaa. Käännyin ja joku varjo kiiti portille, ja mikäs tai kukas muukaan kuin Leo poni se siinä! Se oli taas tullut aidasta läpi Aapen perään.. :D
 Jäi odottamaan ja empi kun lähdimme. Olimme sitä ehkä 150 metriä edellä ja se lähti sellaisilla jäniksenloikilla pukkilaukkaamaan meidän perään aidassa. Lunta oli sitä reilusti kaulaan saakka. Se jos joku oli hauskan näköistä.
 Kun päästiin talliin Aape oli tosi "hankala" suitsia, kun kerran herralla oli nälkä ja heiniä ei saanut syödä. Kun Sain suitset päähän, jouduin pitämään Aapea ohjista kiinni ja kurotin satulahuoneesta kypärän ja hanskat. En viitsinyt sitten hidastella ja oottaa turvaliiviä, kun soittotunnillekkin oli hiukan kiire, kun se tänään oli puoli seitsemän.
 Aluksi oli hiukan hankaluuksia pysähtyä jakkaran kohdalle ja jouduttiin muutaman kerran ottamaan uusiksi. Kun pääsin selkään Aape olisi kovasti tykännyt ravata ja mennä aika paljon nopeammin. Lopulta kuitenkin tilanne rauhoittui ja käveltiin jonkin aikaa, vähän vajaa puolituntia.
 Eipä tässä tänään mitään muuta. Jälleen kerran, toivotaan ettei enää tulisi mitään! ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti